kirsu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kirsu (1)
- eräiden nisäkkäiden (koira- ja kissaeläinten) karvattomana erottuva kuonon pää, jossa ovat sieraimet, eläimen nenää vastaava kehonosa
- Onkohan koiralla kuumetta, kun kirsu on kuiva ja kuuma.
- Viimeistelyvaiheessa eläintentäyttäjä maalaa ilveksen kirsun ja huulet sekä kampaa turkin. (KSML)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkirsu/
- tavutus: kir‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirsu | kirsut |
| genetiivi | kirsun | kirsujen |
| partitiivi | kirsua | kirsuja |
| akkusatiivi | kirsu; kirsun |
kirsut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirsussa | kirsuissa |
| elatiivi | kirsusta | kirsuista |
| illatiivi | kirsuun | kirsuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirsulla | kirsuilla |
| ablatiivi | kirsulta | kirsuilta |
| allatiivi | kirsulle | kirsuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirsuna | kirsuina |
| translatiivi | kirsuksi | kirsuiksi |
| abessiivi | kirsutta | kirsuitta |
| instruktiivi | – | kirsuin |
| komitatiivi | – | kirsuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirsu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- mahdollisesti variantti sanasta kärsä
Käännökset
[muokkaa]1. nisäkkään kuononpää
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kirsu Kielitoimiston sanakirjassa