kumina

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kumina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kumina (Carum carvi)

Substantiivi[muokkaa]

kumina (12)

  1. koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (Carum carvi), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös lehtiä käytetään mausteena
  2. (yleisesti) mikä tahansa kuminojen (Carum) suvun kasvi
  3. kuminanhedelmä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuminɑ/
  • tavutus: ku‧mi‧na

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumina kuminat
genetiivi kuminan kuminoiden
kuminoitten
(kuminain)
partitiivi kuminaa kuminoita
akkusatiivi kumina;
kuminan
kuminat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuminassa kuminoissa
elatiivi kuminasta kuminoista
illatiivi kuminaan kuminoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuminalla kuminoilla
ablatiivi kuminalta kuminoilta
allatiivi kuminalle kuminoille
muut sijamuodot
essiivi kuminana kuminoina
translatiivi kuminaksi kuminoiksi
abessiivi kuminatta kuminoitta
instruktiivi kuminoin
komitatiivi kuminoine-
+ omistusliite

Huomautukset[muokkaa]

älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana

Etymologia[muokkaa]

ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,

Substantiivi[muokkaa]

kumina (12)

  1. kumea ääni
    Leipä on valmis kun pohjaan koputtaessa kuuluu ontto kumina.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kumina Kielitoimiston sanakirjassa
  • kumina Tieteen termipankissa

Substantiivi[muokkaa]

kumina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta kumi

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 73. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.