kumea

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kumea (15) (komparatiivi kumeampi, superlatiivi kumein) (taivutus[luo])

  1. (äänestä) ontto, matala, kaikuva

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumeɑ/
  • tavutus: ku‧me‧a

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kumea Kielitoimiston sanakirjassa