korkeus

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

korkeus (40)[1]

  1. pystysuuntainen mitta kohteen tyvestä tai juuresta ylimpään kohtaan
    Lipputangon korkeus on kymmenen metriä.
  2. asema tai sijainti vertailutasoon nähden korkealla, vertailutason yläpuolella
    Lentokone lentää kilometrin korkeudessa.
  3. äänenkorkeus; äänen taajuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi korkeus korkeudet
genetiivi korkeuden korkeuksien
partitiivi korkeutta korkeuksia
akkusatiivi korkeus; korkeuden korkeudet
Sisäpaikallissijat
inessiivi korkeudessa korkeuksissa
elatiivi korkeudesta korkeuksista
illatiivi korkeuteen korkeuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi korkeudella korkeuksilla
ablatiivi korkeudelta korkeuksilta
allatiivi korkeudelle korkeuksille
Muut
essiivi korkeutena korkeuksina
translatiivi korkeudeksi korkeuksiksi
abessiivi korkeudetta korkeuksitta
instruktiivi korkeuksin
komitatiivi korkeuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

korkea + -us

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

korkeusasema, korkeusasteikko, korkeusennätys, korkeusero, korkeushajonta, korkeushyppy, korkeushyppääjä, korkeusjana, korkeuskartta, korkeuskasvu, korkeuskulma, korkeuskäyrä, korkeusluku, korkeusmitta, korkeusmittari, korkeusmittaus, korkeusperäsin, korkeuspiste, korkeusraja, korkeussuhde, korkeusvaihtelu, korkeusvakain, korkeusviiva, korkeusvyöhyke, lakikorkeus, lentokorkeus, radiokorkeusmittari, korkeustaso, rajakorkeus, sävelkorkeus, äänenkorkeus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40