koiruus

Suomi

Substantiivi

koiruus (40)

(vanhahtava) ilkityö
(leikkimielinen) kuje
hautoa koiruuksia
koirana oleminen, koiran olemus
Koirahan elää eräänlaisessa välitilassa, se ei ole vielä ihminen, ei enää susi, siinä on koiruuden ratkaisematon ongelma. (Leena Krohn: Datura, s. 70)

Ääntäminen

IPA: /ˈkoi̯ruːs/
tavutus: koi‧ruus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	koiruus	koiruudet
genetiivi	koiruuden	koiruuksien
partitiivi	koiruutta	koiruuksia
akkusatiivi	koiruus; koiruuden	koiruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	koiruudessa	koiruuksissa
elatiivi	koiruudesta	koiruuksista
illatiivi	koiruuteen	koiruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	koiruudella	koiruuksilla
ablatiivi	koiruudelta	koiruuksilta
allatiivi	koiruudelle	koiruuksille
muut sijamuodot
essiivi	koiruutena	koiruuksina
translatiivi	koiruudeksi	koiruuksiksi
abessiivi	koiruudetta	koiruuksitta
instruktiivi	–	koiruuksin
komitatiivi	–	koiruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	koiruude-
vahva vartalo	koiruute-
konsonantti- vartalo	koiruut-

Etymologia

substantiivi koira + johdin -uus

Käännökset

3. koirana oleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Synonyymit

[2] kuje: koirankuje

Aiheesta muualla

koiruus Kielitoimiston sanakirjassa