oleminen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oleminen (38)

  1. se, että ollaan, olemassa olo
  2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) varallisuus, elintaso
    Oleks saanu hankittuut mittä olemist sinnen kämppääs, kans?

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi oleminen olemiset
genetiivi olemisen olemisten
olemisien
partitiivi olemista olemisia
akkusatiivi oleminen;
olemisen
olemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi olemisessa olemisissa
elatiivi olemisesta olemisista
illatiivi olemiseen olemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi olemisella olemisilla
ablatiivi olemiselta olemisilta
allatiivi olemiselle olemisille
muut sijamuodot
essiivi olemisena
(olemisna)
olemisina
translatiivi olemiseksi olemisiksi
abessiivi olemisetta olemisitta
instruktiivi olemisin
komitatiivi olemisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo olemise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
olemis-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

hiljaiselo, hiljaisolo