kitka

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikipedia
Katso myös artikkeli Kitka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kitka (9)[1]

  1. (fysiikka) kahden toisiaan koskettavan pinnan välillä ilmenevä liukumista vastustava voima

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kitka kitkat
genetiivi kitkan kitkojen
(kitkain)
partitiivi kitkaa kitkoja
akkusatiivi kitka; kitkan kitkat
Sisäpaikallissijat
inessiivi kitkassa kitkoissa
elatiivi kitkasta kitkoista
illatiivi kitkaan kitkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kitkalla kitkoilla
ablatiivi kitkalta kitkoilta
allatiivi kitkalle kitkoille
Muut
essiivi kitkana kitkoina
translatiivi kitkaksi kitkoiksi
abessiivi kitkatta kitkoitta
instruktiivi kitkoin
komitatiivi kitkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sana on peräisin suomen murteista, jossa se tarkoittaa hankausta. Kitka-sanan vartalo on sama kuin verbissä kitkuttaa, joka jäljittelee hankaamisen ääntä. Fysiikassa käytetyssä merkityksessään kitka mainitaan kirjoitettuna ensi kerran G. E. Eurénin Suomalais-Ruotsalaisessa Sanakirjassa 1860.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9
  2. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 443. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.