tikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tikkojen heimon (Picidae) lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa
- teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline, heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈt̪ikːɑ]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tikka | tikat |
| genetiivi | tikan | tikkojen (tikkain) |
| partitiivi | tikkaa | tikkoja |
| akkusatiivi | tikka; tikan |
tikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tikassa | tikoissa |
| elatiivi | tikasta | tikoista |
| illatiivi | tikkaan | tikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tikalla | tikoilla |
| ablatiivi | tikalta | tikoilta |
| allatiivi | tikalle | tikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tikkana | tikkoina |
| translatiivi | tikaksi | tikoiksi |
| abessiivi | tikatta | tikoitta |
| instruktiivi | – | tikoin |
| komitatiivi | – | tikkoine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. lintu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
harmaapäätikka, käpytikka, pikkutikka, tikanheitto, tikankontti, tikanpoika, tikkataulu, valkoselkätikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tikka Kielitoimiston sanakirjassa