tikka
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Katso myös: Tikka |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tikkojen heimon (Picidae) lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa
- teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline, heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈt̪ikːɑ]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tikka | tikat |
genetiivi | tikan | tikkojen (tikkain) |
partitiivi | tikkaa | tikkoja |
akkusatiivi | tikka; tikan |
tikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tikassa | tikoissa |
elatiivi | tikasta | tikoista |
illatiivi | tikkaan | tikkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tikalla | tikoilla |
ablatiivi | tikalta | tikoilta |
allatiivi | tikalle | tikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tikkana | tikkoina |
translatiivi | tikaksi | tikoiksi |
abessiivi | tikatta | tikoitta |
instruktiivi | – | tikoin |
komitatiivi | – | tikkoine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. lintu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
harmaapäätikka, käpytikka, pikkutikka, tikanheitto, tikankontti, tikanpoika, tikkataulu, valkoselkätikka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tikka Kielitoimiston sanakirjassa