tikka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Tikka

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tikka (9-A)

Wikipedia
Katso artikkeli Tikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. tikkojen heimon (Picidae) lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa
  2. teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline, heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ikːɑ/, [ˈt̪ikːɑ]
  • tavutus: tik‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tikka tikat
genetiivi tikan tikkojen
(tikkain)
partitiivi tikkaa tikkoja
akkusatiivi tikka;
tikan
tikat
sisäpaikallissijat
inessiivi tikassa tikoissa
elatiivi tikasta tikoista
illatiivi tikkaan tikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tikalla tikoilla
ablatiivi tikalta tikoilta
allatiivi tikalle tikoille
muut sijamuodot
essiivi tikkana tikkoina
translatiivi tikaksi tikoiksi
abessiivi tikatta tikoitta
instruktiivi tikoin
komitatiivi tikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tika-
vahva vartalo tikka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

[1] linnunnimi: itämerensuomalainen onomatopoeettinen sana.[1] Suomen sanojen alkuperän mukaan [2] pieni heittonuoli: ilmeisesti liittyy linnunnimeen tarkemmin erittelemättä.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arabiantikka, bambutikka, guadeloupentikka, haitintikka, harmaalakkitikka, harmaapäätikka, hehkuniskatikka, helmiselkätikka, helmitikka, indokiinantikka, intiantikka, jamaikantikka, jukatanintikka, kaliforniantikka, kaunotikka, keijutikka, keikaritikka, keltakulmatikka, keltakurkkutikka, keltaniskatikka, keltaperätikka, keltaposkitikka, keltasilmätikka, keltatikka, keltaviiksitikka, kirjotikka, kultakaulustikka, kultaniskatikka, kultatikka, kultavatsatikka, käpytikka, liekkiniskatikka, loistikka, maatikka, mahlatikka, mustakulmatikka, mustarintatikka, mäntytikka, nicaraguantikka, nokitikka, okinawantikka, pakistanintikka, panamantikka, pihkatikka, pikkutikka, pisamatikka, pohjantikka, puertoricontikka, punakaulustikka, punapäätikka, punarintatikka, punaselkätikka, punasiipitikka, punatikka, raitatikka, ruskokorvatikka, ruskolakkitikka, ruskoselkätikka, sammaltikka, savuposkitikka, savutikka, sieppotikka, sierramadrentikka, sulttaanitikka, suomurintatikka, suomuvatsatikka, syyriantikka, tammitikka, terhotikka, tikanheitto, tikankontti, tikanpoika, tikkataulu, tuliniskatikka, tuliperätikka, täplätikka, töyhtötikka, valko-otsatikka, valkokulmatikka, valkopäätikka, valkoselkätikka, valkosiipitikka, valkotikka, veritikka, vihertikka, viidakkotikka

Anagrammit[muokkaa]

katki, kitka, takki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tikka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

tikka

  1. eräs intialainen ruokalaji

Käännökset[muokkaa]


Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.