tikka
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- tikkojen heimon (Picidae) lintu, joka pitkällä ja terävällä nokallaan tekee puuhun koloja ja on lisäksi hyvä kiipeämään puissa
- teräväkärkinen, tavallisesti raudasta ja muovista valmistettu heittoväline, heittonuoli, jota heitetään tikkatauluun
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪ikːɑ/, [ˈt̪ikːɑ]
- tavutus: tik‧ka
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tikka | tikat |
| genetiivi | tikan | tikkojen (tikkain) |
| partitiivi | tikkaa | tikkoja |
| akkusatiivi | tikka; tikan |
tikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tikassa | tikoissa |
| elatiivi | tikasta | tikoista |
| illatiivi | tikkaan | tikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tikalla | tikoilla |
| ablatiivi | tikalta | tikoilta |
| allatiivi | tikalle | tikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tikkana | tikkoina |
| translatiivi | tikaksi | tikoiksi |
| abessiivi | tikatta | tikoitta |
| instruktiivi | – | tikoin |
| komitatiivi | – | tikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tika- | |
| vahva vartalo | tikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
[1] linnunnimi: itämerensuomalainen onomatopoeettinen sana.[1] Suomen sanojen alkuperän mukaan [2] pieni heittonuoli: ilmeisesti liittyy linnunnimeen tarkemmin erittelemättä.[2]
Käännökset[muokkaa]
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: tikkanen
Yhdyssanat[muokkaa]
arabiantikka, bambutikka, guadeloupentikka, haitintikka, harmaalakkitikka, harmaapäätikka, hehkuniskatikka, helmiselkätikka, helmitikka, indokiinantikka, intiantikka, jamaikantikka, jukatanintikka, kaliforniantikka, kaunotikka, keijutikka, keikaritikka, keltakulmatikka, keltakurkkutikka, keltaniskatikka, keltaperätikka, keltaposkitikka, keltasilmätikka, keltatikka, keltaviiksitikka, kirjotikka, kultakaulustikka, kultaniskatikka, kultatikka, kultavatsatikka, käpytikka, liekkiniskatikka, loistikka, maatikka, mahlatikka, mustakulmatikka, mustarintatikka, mäntytikka, nicaraguantikka, nokitikka, okinawantikka, pakistanintikka, panamantikka, pihkatikka, pikkutikka, pisamatikka, pohjantikka, puertoricontikka, punakaulustikka, punapäätikka, punarintatikka, punaselkätikka, punasiipitikka, punatikka, raitatikka, ruskokorvatikka, ruskolakkitikka, ruskoselkätikka, sammaltikka, savuposkitikka, savutikka, sieppotikka, sierramadrentikka, sulttaanitikka, suomurintatikka, suomuvatsatikka, syyriantikka, tammitikka, terhotikka, tikanheitto, tikankontti, tikanpoika, tikkataulu, tuliniskatikka, tuliperätikka, täplätikka, töyhtötikka, valko-otsatikka, valkokulmatikka, valkopäätikka, valkoselkätikka, valkosiipitikka, valkotikka, veritikka, vihertikka, viidakkotikka
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tikka Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
tikka
- eräs intialainen ruokalaji
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 37. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.