kirjo
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kirjo (1)
- (fysiikka) spektri
- värien kirjo
- (kuvaannollisesti) ilmenemismuodot, moninaisuus, vaihtelevuus
- erilaisten kulttuurien ja tapojen kirjo
- (yhdyssanan alkuosana) kirjava, monivärinen
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkirjo/
- tavutus: kir‧jo
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjo | kirjot |
| genetiivi | kirjon | kirjojen |
| partitiivi | kirjoa | kirjoja |
| akkusatiivi | kirjo; kirjon |
kirjot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjossa | kirjoissa |
| elatiivi | kirjosta | kirjoista |
| illatiivi | kirjoon | kirjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjolla | kirjoilla |
| ablatiivi | kirjolta | kirjoilta |
| allatiivi | kirjolle | kirjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjona | kirjoina |
| translatiivi | kirjoksi | kirjoiksi |
| abessiivi | kirjotta | kirjoitta |
| instruktiivi | – | kirjoin |
| komitatiivi | – | kirjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Johdos sanasta kirja, joka on alun perin merkinnyt ’kuviota’. Kirjakielessä sana on ensi kerran mainittu Gandanderin sanakirjassa 1786 merkityksessä ’kirjava hevonen’.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kirjoahven, kirjoantilooppi, kirjoeväsimppu, kirjograniitti, kirjohylje, kirjolehti, kirjolohi, kirjomaasälpä, kirjoneule, kirjopeippi, kirjopesu, kirjopillike, kirjopyykki, kirjosieppo, kirjotähti, kirjovehka
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kirjo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kirjo.