jakauma

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jakauma (10)

  1. havaintoyksiköiden jakautuminen jollakin asteikolla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjɑkɑu̯mɑ/ tai /ˈjɑkɑˌumɑ/
  • tavutus: ja‧kau‧ma / ja‧ka‧u‧ma

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jakauma jakaumat
genetiivi jakauman jakaumien
(jakaumain)
partitiivi jakaumaa jakaumia
akkusatiivi jakauma;
jakauman
jakaumat
sisäpaikallissijat
inessiivi jakaumassa jakaumissa
elatiivi jakaumasta jakaumista
illatiivi jakaumaan jakaumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jakaumalla jakaumilla
ablatiivi jakaumalta jakaumilta
allatiivi jakaumalle jakaumille
muut sijamuodot
essiivi jakaumana jakaumina
translatiivi jakaumaksi jakaumiksi
abessiivi jakaumatta jakaumitta
instruktiivi jakaumin
komitatiivi jakaumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jakauma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

binomijakauma, ikäjakauma, multinomijakauma, normaalijakauma, tulojakauma, Studentin t-jakauma, sukupuolijakauma, todennäköisyysjakauma, yhteisjakauma

Aiheesta muualla[muokkaa]