vaihtelevuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaihtelevuus (40)
- se että jokin vaihtelee; että jokin on vaihteleva
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaihtelevuus | vaihtelevuudet |
| genetiivi | vaihtelevuuden | vaihtelevuuksien |
| partitiivi | vaihtelevuutta | vaihtelevuuksia |
| akkusatiivi | vaihtelevuus; vaihtelevuuden |
vaihtelevuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaihtelevuudessa | vaihtelevuuksissa |
| elatiivi | vaihtelevuudesta | vaihtelevuuksista |
| illatiivi | vaihtelevuuteen | vaihtelevuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaihtelevuudella | vaihtelevuuksilla |
| ablatiivi | vaihtelevuudelta | vaihtelevuuksilta |
| allatiivi | vaihtelevuudelle | vaihtelevuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaihtelevuutena | vaihtelevuuksina |
| translatiivi | vaihtelevuudeksi | vaihtelevuuksiksi |
| abessiivi | vaihtelevuudetta | vaihtelevuuksitta |
| instruktiivi | – | vaihtelevuuksin |
| komitatiivi | – | vaihtelevuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vaihtelevuude- | |
| vahva vartalo | vaihtelevuute- | |
| konsonantti- vartalo |
vaihtelevuut- | |