kinesiikka
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kinesiikka (9-A) (ei monikkoa)
- eleiden ja ilmeiden käyttöä ja tulkintaa viestinnässä tutkiva tieteenala
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kinesiikka | – |
| genetiivi | kinesiikan | – |
| partitiivi | kinesiikkaa | – |
| akkusatiivi | kinesiikka; kinesiikan |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kinesiikassa | – |
| elatiivi | kinesiikasta | – |
| illatiivi | kinesiikkaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kinesiikalla | – |
| ablatiivi | kinesiikalta | – |
| allatiivi | kinesiikalle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kinesiikkana | – |
| translatiivi | kinesiikaksi | – |
| abessiivi | kinesiikatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | kinesiikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kinesiika- | |
| vahva vartalo | kinesiikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. eleiden ja ilmeiden käyttöä ja tulkintaa viestinnässä tutkiva tieteenala
|