ilme

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilme (48)[1]

  1. ihmisen kasvoilla näkyvät merkit mielialasta
    Arvasin, mitä oli tapahtunut, kun näin hänen ilmeensä.
  2. (kuvaannollisesti) kohteen ulkonäkö, tyyli
    Yleisradion visuaalinen ilme uudistuu ensi keväänä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmeˣ/
  • tavutus: il‧me

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ilme ilmeet
genetiivi ilmeen ilmeiden
ilmeitten
partitiivi ilmettä ilmeitä
akkusatiivi ilme;
ilmeen
ilmeet
sisäpaikallissijat
inessiivi ilmeessä ilmeissä
elatiivi ilmeestä ilmeistä
illatiivi ilmeeseen ilmeisiin
ilmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ilmeellä ilmeillä
ablatiivi ilmeeltä ilmeiltä
allatiivi ilmeelle ilmeille
muut sijamuodot
essiivi ilmeenä ilmeinä
translatiivi ilmeeksi ilmeiksi
abessiivi ilmeettä ilmeittä
instruktiivi ilmein
komitatiivi ilmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ilmee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ilmet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ilmelihas, kasvonilme, yleisilme

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilme Kielitoimiston sanakirjassa
  • ilme Tieteen termipankissa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilme (gen ilme, part ilmet)

  1. ilme

Taivutus[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : ilme [1]
  • ilme Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)

Lähteet[muokkaa]

  • Eesti-soome sõnaraamat / Paul Kokla et al. – Tallinn : Valgus, [1990] 2007.

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48