ilmeetön
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
ilmeetön (34-C) (komparatiivi ilmeettömämpi, superlatiivi ilmeettömin) (taivutus[luo])
- (kasvoista) sellainen, jolla ei ole ilmeitä; josta ei voi lukea tunteita
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta ilme (ilmee- + -tön)
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen, jolla ei ole ilmeitä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: ilmeettömyys
- adverbit: ilmeettömästi