ele
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]ele (48)
- sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
- Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.
Ääntäminen
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ele | eleet |
| genetiivi | eleen | eleiden eleitten |
| partitiivi | elettä | eleitä |
| akkusatiivi | ele; eleen |
eleet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eleessä | eleissä |
| elatiivi | eleestä | eleistä |
| illatiivi | eleeseen | eleisiin eleihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eleellä | eleillä |
| ablatiivi | eleeltä | eleiltä |
| allatiivi | eleelle | eleille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eleenä | eleinä |
| translatiivi | eleeksi | eleiksi |
| abessiivi | eleettä | eleittä |
| instruktiivi | – | elein |
| komitatiivi | – | eleine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | elee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
elet- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: eleetön, -eleinen (suurieleinen, vähäeleinen)
- verbit: elehtiä
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Portugali
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]ele m.
- (persoonapronomini) hän (miehestä)
Romania
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]ele f.
- (persoonapronomini) he (naisista)