ele

Wikisanakirjasta
Katso myös: -ele-
Wikipedia
Katso artikkeli Ele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Eräs ele
Eleitä

Substantiivi[muokkaa]

ele (48)

  1. sanattomaan kommunikaatioon liittyvä ruumiinkieli, vartalon ja raajojen liike erityisesti tehostamassa puhetta
    Yhdestä eleestä, ilmeestä tai asennosta emme voi päätellä koko viestin sisältöä.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ele eleet
genetiivi eleen eleiden
eleitten
partitiivi elettä eleitä
akkusatiivi ele;
eleen
eleet
sisäpaikallissijat
inessiivi eleessä eleissä
elatiivi eleestä eleistä
illatiivi eleeseen eleisiin
eleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi eleellä eleillä
ablatiivi eleeltä eleiltä
allatiivi eleelle eleille
muut sijamuodot
essiivi eleenä eleinä
translatiivi eleeksi eleiksi
abessiivi eleettä eleittä
instruktiivi elein
komitatiivi eleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo elee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
elet-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

elekieli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ele Kielitoimiston sanakirjassa
  • ele Tieteen termipankissa

Portugali[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

ele m.

  1. (persoonapronomini) hän (miehestä)

Romania[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

ele f.

  1. (persoonapronomini) he (naisista)

Liittyvät sanat[muokkaa]