kiljunta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiljunt̪ɑ/
- tavutus: kil‧jun‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiljunta | kiljunnat |
| genetiivi | kiljunnan | kiljuntojen (kiljuntain) |
| partitiivi | kiljuntaa | kiljuntoja |
| akkusatiivi | kiljunta; kiljunnan |
kiljunnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiljunnassa | kiljunnoissa |
| elatiivi | kiljunnasta | kiljunnoista |
| illatiivi | kiljuntaan | kiljuntoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiljunnalla | kiljunnoilla |
| ablatiivi | kiljunnalta | kiljunnoilta |
| allatiivi | kiljunnalle | kiljunnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiljuntana | kiljuntoina |
| translatiivi | kiljunnaksi | kiljunnoiksi |
| abessiivi | kiljunnatta | kiljunnoitta |
| instruktiivi | – | kiljunnoin |
| komitatiivi | – | kiljuntoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiljunna- | |
| vahva vartalo | kiljunta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kiljuminen
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiljunta Kielitoimiston sanakirjassa