tuska
 |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuska (10)
- (fysiologia, psykologia) fyysinen tai psyykkinen kärsimys
- Mies vääntelehti lattialla tuskissaan.
- Tuska on subjektiivinen aistimus.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪uskɑ/
- tavutus: tus‧ka
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuska | tuskat |
| genetiivi | tuskan | tuskien (tuskain) |
| partitiivi | tuskaa | tuskia |
| akkusatiivi | tuska; tuskan |
tuskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuskassa | tuskissa |
| elatiivi | tuskasta | tuskista |
| illatiivi | tuskaan | tuskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuskalla | tuskilla |
| ablatiivi | tuskalta | tuskilta |
| allatiivi | tuskalle | tuskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuskana | tuskina |
| translatiivi | tuskaksi | tuskiksi |
| abessiivi | tuskatta | tuskitta |
| instruktiivi | – | tuskin |
| komitatiivi | – | tuskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]slaavilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. fyysinen tai psyykkinen kärsimys
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: tuskainen, tuskaisa, tuskallinen, tuskaton
- verbit: tuskaantua, tuskailla, tuskastua, tuskautua, tuskitella
Yhdyssanat
[muokkaa]kuolemantuska, lemmentuska, luomistuska, maailmantuska, omantunnontuska, synnytystuska, tunnontuska, tupakantuska, tuskaneuroosi, tuskanhiki, tuskanhuuto, tuskatila
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.