ahdistus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ahdistus (39)
- (psykologia) tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä
- Ahdistus on jo lähes kansantauti – jopa yli puolet ahdistushäiriön kriteerit täyttävistä ei hakeudu hoitoon. (is.fi, 21.4.2019)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑhdist̪us/
- tavutus: ah‧dis‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ahdistus | ahdistukset |
| genetiivi | ahdistuksen | ahdistusten ahdistuksien |
| partitiivi | ahdistusta | ahdistuksia |
| akkusatiivi | ahdistus; ahdistuksen |
ahdistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ahdistuksessa | ahdistuksissa |
| elatiivi | ahdistuksesta | ahdistuksista |
| illatiivi | ahdistukseen | ahdistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ahdistuksella | ahdistuksilla |
| ablatiivi | ahdistukselta | ahdistuksilta |
| allatiivi | ahdistukselle | ahdistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ahdistuksena | ahdistuksina |
| translatiivi | ahdistukseksi | ahdistuksiksi |
| abessiivi | ahdistuksetta | ahdistuksitta |
| instruktiivi | – | ahdistuksin |
| komitatiivi | – | ahdistuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ahdistukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ahdistus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tunnetila, johon voi liittyä tuskaisuutta, pelokkuutta, paniikkioireita, huolestuneisuutta ja unihäiriöitä
Liittyvät sanat
[muokkaa]ahdistaa, ahdistava, ahdistua, ahdistunut, ahdistuneisuus
Yhdyssanat
[muokkaa]ahdistusneuroosi, ahdistustila, eroahdistus, hengenahdistus, sydämenahdistus