Siirry sisältöön

kertoma

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kertoma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kertoma (10)

  1. (kielitiede, harvinainen) imperfekti
  2. (matematiikka) fakulteetti, n:n kokonaisluvun kaikkien lukujen tulo
    Kolmen kertoma 3! on 1·2·3 eli kuusi.
    Kertoma ilmoittaa n:n olion permutaatioiden määrän.
  3. kerronta, kertomus
    Ne korutont on kertomaa.
    Naapurien kertoman mukaan avioparin välit olivat mitä parhaat.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkert̪omɑ/, [ˈk̟e̞rto̞mɑ̝]
  • tavutus: ker‧to‧ma

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kertoma kertomat
genetiivi kertoman kertomien
(kertomain)
partitiivi kertomaa kertomia
akkusatiivi kertoma;
kertoman		 kertomat
sisäpaikallissijat
inessiivi kertomassa kertomissa
elatiivi kertomasta kertomista
illatiivi kertomaan kertomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kertomalla kertomilla
ablatiivi kertomalta kertomilta
allatiivi kertomalle kertomille
muut sijamuodot
essiivi kertomana kertomina
translatiivi kertomaksi kertomiksi
abessiivi kertomatta kertomitta
instruktiivi – kertomin
komitatiivi – kertomine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kertoma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 -

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]
1. kielitiede

Ks. imperfekti

2. matematiikka

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kertomafunktio, kertomakirjallisuus, kertomakyky, kertomalause, kertomaruno, kertomarunous, kertomataito, kertomatapa, kertomataulu, kertomateos

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kertoma Kielitoimiston sanakirjassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kertoma&oldid=5164108”