kertoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kertoa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kerto

Verbi[muokkaa]

kertoa (52-K) (taivutus[luo])

  1. esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia
  2. kuvailla, esittää jotain
    Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
    Tuore raportti kertoo karun kuvan Fukushiman ensihetkien kaaoksesta. (yle.fi)
  3. käsitellä, olla jonkin aiheena
    Mistä tämä näytelmä kertoo?
  4. (matematiikka) tehdä kertolaskutoimitus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkert̪oɑˣ/, [ˈk̟e̞rto̞ɑ̝]
  • tavutus: ker‧to‧a

Etymologia[muokkaa]

  • tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä kerrata (*kert- + -oa), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä ”epämääräisesti, jatkuvasti, välinpitämättömästi”
  • (matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kertomakirjallisuus, kertomataide

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kertoa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.