kertoa

Suomi

Substantiivi

kertoa

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kerto

Verbi

kertoa (52-K) (taivutus[luo])

1. esittää kertomus tai selostaa toiselle jokin asia
2. kuvailla, esittää jotain

   Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

   Tuore raportti kertoo karun kuvan Fukushiman ensihetkien kaaoksesta. (yle.fi)

3. käsitellä, olla jonkin aiheena

   Mistä tämä näytelmä kertoo?

4. (matematiikka) tehdä kertolaskutoimitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkert̪oɑˣ/, [ˈk̟e̞rto̞ɑ̝]
• tavutus: ker‧to‧a

Etymologia

• mahdollisesti johdos substantiivista kerta (vahva vartalo kert|a- + johdin -o- + infinitiivin tunnus -a)
• (matematiikka) Mnemosyne-lehdessä v. 1820 esitetty uudissana

Käännökset

1. selostaa toiselle jokin asia tai kertomus

englanti: tell, impart espanja: contar, narrar, decir italia: narrare, contare, dire norja: fortelle portugali: narrar, contar, dizer puola: opowiadać

ranska: raconter ruotsi: berätta saksa: erzählen tanska: fortælle venäjä: рассказывать, рассказать (rasskazyvat', rasskazat') viro: jutustama

4. matematiikka

englanti: multiply espanja: multiplicar italia: moltiplicare portugali: multiplicar

ranska: multiplier saksa: multiplizieren venäjä: умножать, умножить (umnožat', umnožit')

Liittyvät sanat

• selvittää

Johdokset

• kerrotaan
• adjektiivit: kerrottu
• substantiivit: kerronta, kerto, kertoja, kertoma, kertominen, kertomus
• verbit: kertoilla

Yhdyssanat

kertomakirjallisuus, kertomataide

Aiheesta muualla

• kertoa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 85, 599, 603, 673, 935, 1002, 1012 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa