Siirry sisältöön

kerto

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kerto (1-K)

  1. (yhdyssanan alkuosana) lukujen kertomiseen liittyvä, kertomis-
    kertolasku
  2. (yhdyssanan alkuosana) kertaamiseen liittyvä
    kertosäe

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkert̪o/
  • tavutus: ker‧to

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerto kerrot
genetiivi kerron kertojen
partitiivi kertoa kertoja
akkusatiivi kerto;
kerron
kerrot
sisäpaikallissijat
inessiivi kerrossa kerroissa
elatiivi kerrosta kerroista
illatiivi kertoon kertoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerrolla kerroilla
ablatiivi kerrolta kerroilta
allatiivi kerrolle kerroille
muut sijamuodot
essiivi kertona kertoina
translatiivi kerroksi kerroiksi
abessiivi kerrotta kerroitta
instruktiivi kerroin
komitatiivi kertoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kerro-
vahva vartalo kerto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kertolasku, kertomerkki, kertosäe, kertotaulu

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kerto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kerto Tieteen termipankissa