kertoja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kertoja (10)
- henkilö, joka kertoo jotakin
- taitava kaunokirjallisten kertomusten luoja, eepikko
- maailmankirjallisuuden suuret kertojat
- (kirjallisuustiede) se, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan kaunokirjallisessa teoksessa
- minä-kertoja
- (matematiikka) kertolaskussa luku, joka ilmaisee, millä kerrottava kerrotaan
- Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.
- (elektroniikka) kertolaskupiiri, kertojapiiri
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkert̪ojɑ/
- tavutus: ker‧to‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertoja | kertojat |
| genetiivi | kertojan | kertojien (kertojain) |
| partitiivi | kertojaa | kertojia |
| akkusatiivi | kertoja; kertojan |
kertojat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertojassa | kertojissa |
| elatiivi | kertojasta | kertojista |
| illatiivi | kertojaan | kertojiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertojalla | kertojilla |
| ablatiivi | kertojalta | kertojilta |
| allatiivi | kertojalle | kertojille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertojana | kertojina |
| translatiivi | kertojaksi | kertojiksi |
| abessiivi | kertojatta | kertojitta |
| instruktiivi | – | kertojin |
| komitatiivi | – | kertojine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kertoja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. jotakin kertova henkilö
|
|
2. merkittävien kirjallisten kertomusten luoja
|
3. kirjallisuudessa se jonka äänellä tai näkökulmasta tarina kerrotaan
|
|
4. kertolaskussa kertoja
|
|
5. elektroniikassa kertolaskupiiri
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hän-kertoja, kertojapiiri, mestarikertoja, minä-kertoja, sadunkertoja, vitsinkertoja