kertoja

Suomi

Substantiivi

kertoja (10)

1. henkilö, joka kertoo jotakin
2. (kirjallisuustiede) se, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan; se, joka kertoo tarinan
3. (matematiikka) kertolaskussa luku, joka ilmaisee, millä kerrottava kerrotaan

   Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kertoja	kertojat
genetiivi	kertojan	kertojien (kertojain)
partitiivi	kertojaa	kertojia
akkusatiivi	kertoja; kertojan	kertojat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kertojassa	kertojissa
elatiivi	kertojasta	kertojista
illatiivi	kertojaan	kertojiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kertojalla	kertojilla
ablatiivi	kertojalta	kertojilta
allatiivi	kertojalle	kertojille
muut sijamuodot
essiivi	kertojana	kertojina
translatiivi	kertojaksi	kertojiksi
abessiivi	kertojatta	kertojitta
instruktiivi	–	kertojin
komitatiivi	–	kertojine- + omistusliite

Käännökset

1. jotakin kertova henkilö

ruotsi: berättare

2. kirjallisuudessa kertoja

englanti: narrator espanja: narrador

ruotsi: berättare venäjä: рассказчик (rasskáztšik) m., рассказчица (rasskáztšitsa) f.

3. kertolaskussa kertoja

englanti: multiplier espanja: multiplicador m.

ruotsi: multiplikator venäjä: множитель (mnóžitel) m.

4. elektroniikassa kertolaskupiiri

englanti: multiplier

Liittyvät sanat

• kertojapiiri = elektroniikassa tai muussa tekniikassa piiri, joka suorittaa kertolaskunomaisen toimenpiteen.

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja: kertoja
• kertoja Tieteen termipankissa