kertoja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, joka kertoo jotakin
- taitava kaunokirjallisten kertomusten luoja, eepikko
- maailmankirjallisuuden suuret kertojat
- (kirjallisuustiede) se, jonka näkökulmasta tarina kerrotaan kaunokirjallisessa teoksessa
- minä-kertoja
- (matematiikka) kertolaskussa luku, joka ilmaisee, millä kerrottava kerrotaan
- Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.
- (elektroniikka) kertolaskupiiri, kertojapiiri
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkert̪ojɑ/
- tavutus: ker‧to‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kertoja | kertojat |
genetiivi | kertojan | kertojien (kertojain) |
partitiivi | kertojaa | kertojia |
akkusatiivi | kertoja; kertojan |
kertojat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertojassa | kertojissa |
elatiivi | kertojasta | kertojista |
illatiivi | kertojaan | kertojiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertojalla | kertojilla |
ablatiivi | kertojalta | kertojilta |
allatiivi | kertojalle | kertojille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertojana | kertojina |
translatiivi | kertojaksi | kertojiksi |
abessiivi | kertojatta | kertojitta |
instruktiivi | – | kertojin |
komitatiivi | – | kertojine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kertoja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. jotakin kertova henkilö
|
|
2. merkittävien kirjallisten kertomusten luoja
|
3. kirjallisuudessa se jonka äänellä tai näkökulmasta tarina kerrotaan
|
4. kertolaskussa kertoja
|
5. elektroniikassa kertolaskupiiri
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hän-kertoja, kertojapiiri, mestarikertoja, minä-kertoja, sadunkertoja, vitsinkertoja
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10