kertominen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kertominen
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä kertoa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kertominen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kertoa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kertominen | kertomiset |
genetiivi | kertomisen | kertomisten kertomisien |
partitiivi | kertomista | kertomisia |
akkusatiivi | kertominen; kertomisen |
kertomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kertomisessa | kertomisissa |
elatiivi | kertomisesta | kertomisista |
illatiivi | kertomiseen | kertomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kertomisella | kertomisilla |
ablatiivi | kertomiselta | kertomisilta |
allatiivi | kertomiselle | kertomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kertomisena (kertomisna) |
kertomisina |
translatiivi | kertomiseksi | kertomisiksi |
abessiivi | kertomisetta | kertomisitta |
instruktiivi | – | kertomisin |
komitatiivi | – | kertomisine- + omistusliite |