kertominen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kertominen
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä kertoa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kertominen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kertoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertominen | kertomiset |
| genetiivi | kertomisen | kertomisten kertomisien |
| partitiivi | kertomista | kertomisia |
| akkusatiivi | kertominen; kertomisen |
kertomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertomisessa | kertomisissa |
| elatiivi | kertomisesta | kertomisista |
| illatiivi | kertomiseen | kertomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertomisella | kertomisilla |
| ablatiivi | kertomiselta | kertomisilta |
| allatiivi | kertomiselle | kertomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertomisena (kertomisna) |
kertomisina |
| translatiivi | kertomiseksi | kertomisiksi |
| abessiivi | kertomisetta | kertomisitta |
| instruktiivi | – | kertomisin |
| komitatiivi | – | kertomisine- + omistusliite |