kerronta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kerronta (9-J)

  1. kertominen, kertomuksen tapahtumien kuvailu

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkerːont̪ɑ/
  • tavutus: ker‧ron‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerronta kerronnat
genetiivi kerronnan kerrontojen
(kerrontain)
partitiivi kerrontaa kerrontoja
akkusatiivi kerronta;
kerronnan
kerronnat
sisäpaikallissijat
inessiivi kerronnassa kerronnoissa
elatiivi kerronnasta kerronnoista
illatiivi kerrontaan kerrontoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerronnalla kerronnoilla
ablatiivi kerronnalta kerronnoilta
allatiivi kerronnalle kerronnoille
muut sijamuodot
essiivi kerrontana kerrontoina
translatiivi kerronnaksi kerronnoiksi
abessiivi kerronnatta kerronnoitta
instruktiivi kerronnoin
komitatiivi kerrontoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kerronna-
vahva vartalo kerronta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kertoa (kerro- + -nta)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kerrontatyyli, taustakerronta

Aiheesta muualla[muokkaa]