keili
Suomi[muokkaa]
1. olake
2. tunnuke
3. valukesyvennys
4. jalka
a. kirjasin
b.
c. keili
Substantiivi[muokkaa]
keili (5)
- (kirjapaino) kirjakkeen ja ladosrivin korkeus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keili | keilit |
| genetiivi | keilin | keilien (keilein) |
| partitiivi | keiliä | keilejä |
| akkusatiivi | keili; keilin |
keilit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilissä | keileissä |
| elatiivi | keilistä | keileistä |
| illatiivi | keiliin | keileihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilillä | keileillä |
| ablatiivi | keililtä | keileiltä |
| allatiivi | keilille | keileille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilinä | keileinä |
| translatiivi | keiliksi | keileiksi |
| abessiivi | keilittä | keileittä |
| instruktiivi | – | keilein |
| komitatiivi | – | keileine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keili- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kirjakkeen ja ladosrivin korkeus
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Tekstuaalitieteet:keili Tieteen termipankissa