kirjake
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kirjapainoissa kelmuvedosten vetämiseen tai tekstien painamiseen käytettävä kirjaimen, numeron tms. kohokuvalla varustettu nelisärmäinen yl. metallinen kappale
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkirjɑkeˣ/
- tavutus: kir‧ja‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirjake | kirjakkeet |
| genetiivi | kirjakkeen | kirjakkeiden kirjakkeitten |
| partitiivi | kirjaketta | kirjakkeita |
| akkusatiivi | kirjake; kirjakkeen |
kirjakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirjakkeessa | kirjakkeissa |
| elatiivi | kirjakkeesta | kirjakkeista |
| illatiivi | kirjakkeeseen | kirjakkeisiin kirjakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirjakkeella | kirjakkeilla |
| ablatiivi | kirjakkeelta | kirjakkeilta |
| allatiivi | kirjakkeelle | kirjakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirjakkeena | kirjakkeina |
| translatiivi | kirjakkeeksi | kirjakkeiksi |
| abessiivi | kirjakkeetta | kirjakkeitta |
| instruktiivi | – | kirjakkein |
| komitatiivi | – | kirjakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kirjakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirjaket- | |