olake
Suomi
[muokkaa]
1. olake
2. tunnuke
3. valukesyvennys
4. jalka
a. kirjasin
b.
c. keili
Substantiivi
[muokkaa]- rakenteen ulkoneva tai koholla oleva osa
- pesukoneen rummussa olevat olakkeet
- (kirjapaino) eräs kirjakkeen osa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈolɑkeˣ/
- tavutus: o‧la‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olake | olakkeet |
| genetiivi | olakkeen | olakkeiden olakkeitten |
| partitiivi | olaketta | olakkeita |
| akkusatiivi | olake; olakkeen |
olakkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olakkeessa | olakkeissa |
| elatiivi | olakkeesta | olakkeista |
| illatiivi | olakkeeseen | olakkeisiin olakkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olakkeella | olakkeilla |
| ablatiivi | olakkeelta | olakkeilta |
| allatiivi | olakkeelle | olakkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olakkeena | olakkeina |
| translatiivi | olakkeeksi | olakkeiksi |
| abessiivi | olakkeetta | olakkeitta |
| instruktiivi | – | olakkein |
| komitatiivi | – | olakkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | olakkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
olaket- | |
Etymologia
[muokkaa]olka (heikko vartalo ola-) + johdin -ke
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- olake Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]olake