keila
Suomi
[muokkaa].jpg)
.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]keila (9)
- (urheilu) keilauksessa pystyssä oleva esine, joka yritetään kaataa keilapallolla
- segmentin tai kartion muotoinen muodostuma
- tutkan keila
- (eläintiede) kalalaji Brosme brosme tai sen yksilö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkei̯lɑ/
- tavutus: kei‧la
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keila | keilat |
| genetiivi | keilan | keilojen (keilain) |
| partitiivi | keilaa | keiloja |
| akkusatiivi | keila; keilan |
keilat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilassa | keiloissa |
| elatiivi | keilasta | keiloista |
| illatiivi | keilaan | keiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilalla | keiloilla |
| ablatiivi | keilalta | keiloilta |
| allatiivi | keilalle | keiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilana | keiloina |
| translatiivi | keilaksi | keiloiksi |
| abessiivi | keilatta | keiloitta |
| instruktiivi | – | keiloin |
| komitatiivi | – | keiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keila- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: keilata
Yhdyssanat
[muokkaa]keilahalli, keilakilpailu, keilapallo, keilapatteri, keilapeli, keilarata, valokeila