keilaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keilaus (39)
- keilaaminen, keilailun harjoittaminen
- (puhekieltä) keilailu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈke̝ilɑ̝us]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keilaus | keilaukset |
| genetiivi | keilauksen | keilausten keilauksien |
| partitiivi | keilausta | keilauksia |
| akkusatiivi | keilaus; keilauksen |
keilaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keilauksessa | keilauksissa |
| elatiivi | keilauksesta | keilauksista |
| illatiivi | keilaukseen | keilauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keilauksella | keilauksilla |
| ablatiivi | keilaukselta | keilauksilta |
| allatiivi | keilaukselle | keilauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keilauksena | keilauksina |
| translatiivi | keilaukseksi | keilauksiksi |
| abessiivi | keilauksetta | keilauksitta |
| instruktiivi | – | keilauksin |
| komitatiivi | – | keilauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keilaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keilaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- keilaus Kielitoimiston sanakirjassa