kehto
Suomi
[muokkaa],_1872.jpg)
Substantiivi
[muokkaa]- yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
- (kuvaannollisesti) synnyinseutu
- Ihmiskunnan kehto.
- (tekniikka) rautatievaunun t. veturin rungon osa, johon korin t. itse veturin paino kohdistuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeht̪o/
- tavutus: keh‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehto | kehdot |
| genetiivi | kehdon | kehtojen |
| partitiivi | kehtoa | kehtoja |
| akkusatiivi | kehto; kehdon |
kehdot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehdossa | kehdoissa |
| elatiivi | kehdosta | kehdoista |
| illatiivi | kehtoon | kehtoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehdolla | kehdoilla |
| ablatiivi | kehdolta | kehdoilta |
| allatiivi | kehdolle | kehdoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehtona | kehtoina |
| translatiivi | kehdoksi | kehdoiksi |
| abessiivi | kehdotta | kehdoitta |
| instruktiivi | – | kehdoin |
| komitatiivi | – | kehtoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kehdo- | |
| vahva vartalo | kehto- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alkukehto, hedelmäkehto, kehdonryöstäjä, kehtokuolema, kehtolaulu, kehtoluokka, kehtosuomu, kulttuurikehto, sivistyskehto
Vieruskäsitteet
[muokkaa]- (vauvan sänky) pinnasänky
Idiomit
[muokkaa]- kehdosta hautaan – syntymästä kuolemaan, koko elämän ajan
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.