kehto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kehto (1-F) (monikko kehdot)

  1. yleensä poikittaisilla jalaksilla varustettu t. kannikkeista riippuva keinutettava pienen lapsen vuode
  2. (kuvaannollisesti) synnyinseutu
    Ihmiskunnan kehto.
  3. (tekniikka) rautatievaunun t. veturin rungon osa, johon korin t. itse veturin paino kohdistuu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehto kehdot
genetiivi kehdon kehtojen
partitiivi kehtoa kehtoja
akkusatiivi kehto;
kehdon
kehdot
sisäpaikallissijat
inessiivi kehdossa kehdoissa
elatiivi kehdosta kehdoista
illatiivi kehtoon kehtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehdolla kehdoilla
ablatiivi kehdolta kehdoilta
allatiivi kehdolle kehdoille
muut sijamuodot
essiivi kehtona kehtoina
translatiivi kehdoksi kehdoiksi
abessiivi kehdotta kehdoitta
instruktiivi kehdoin
komitatiivi kehtoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkukehto, hedelmäkehto, kehtokuolema, kehtolaulu, kehtoluokka, kehtosuomu, kulttuurikehto, sivistyskehto

Idiomit[muokkaa]

  • kehdosta hautaan – syntymästä kuolemaan, koko elämän ajan

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kehto Kielitoimiston sanakirjassa
  • kehto Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.