kaura
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaura (9)
- kaurojen suvun (Avena) heinäkasvi, joista monia viljellään viljana
- erityisesti peltokaura (Avena sativa)
- Kauran jyvät kasvavat röyhyssä.
- näiden ravinnoksi käytettävät siemenet
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑu̯rɑ/
- tavutus: kau‧ra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaura | kaurat |
| genetiivi | kauran | kaurojen (kaurain) |
| partitiivi | kauraa | kauroja |
| akkusatiivi | kaura; kauran |
kaurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaurassa | kauroissa |
| elatiivi | kaurasta | kauroista |
| illatiivi | kauraan | kauroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kauralla | kauroilla |
| ablatiivi | kauralta | kauroilta |
| allatiivi | kauralle | kauroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaurana | kauroina |
| translatiivi | kauraksi | kauroiksi |
| abessiivi | kauratta | kauroitta |
| instruktiivi | – | kauroin |
| komitatiivi | – | kauroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
Vanha germaaninen laina, rekonstruoitu alkumuoto *ꭓagran-. Vastineita itämerensuomalaisissa kielissä karjalan kakra, vepsän kagr ja viron kaer.[1]
Käännökset[muokkaa]
2. Avena sativa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
hukkakaura, kaurahattu, kaurahiutale, kaurajauho, kauraleipä, kauralese, kauraliemi, kauramoottori, kauranjyvä, kaurannoki, kauransiemen, kauranviljely, kaurapelto, kaurapuuro, kauraryyni, kaurasuurimo, kauravelli, maatiaiskaura, nyhtökaura, papinkaura, punakaura, rehukaura, siemenkaura
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kaura Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 4000 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 193. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.