kauneus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kauneus (40)
- ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite, jonka sisältö ja kriteerit vaihtelevat ajan ja yhteiskunnan virtausten ja ihmisen sisäistämien näkemysten ja arvojen mukaisesti; aihetta tutkii filosofian osa-alue estetiikka
- Hänen kauneutensa on häikäisevää.
- Maiseman kauneus pakottaa viivähtämään hetkeksi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑu̯neus/ tai /ˈkɑu̯neu̯s/
- tavutus: kau‧ne‧us / kau‧neus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kauneus | kauneudet |
genetiivi | kauneuden | kauneuksien |
partitiivi | kauneutta | kauneuksia |
akkusatiivi | kauneus; kauneuden |
kauneudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kauneudessa | kauneuksissa |
elatiivi | kauneudesta | kauneuksista |
illatiivi | kauneuteen | kauneuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kauneudella | kauneuksilla |
ablatiivi | kauneudelta | kauneuksilta |
allatiivi | kauneudelle | kauneuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kauneutena | kauneuksina |
translatiivi | kauneudeksi | kauneuksiksi |
abessiivi | kauneudetta | kauneuksitta |
instruktiivi | – | kauneuksin |
komitatiivi | – | kauneuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kauneude- | |
vahva vartalo | kauneute- | |
konsonantti- vartalo |
kauneut- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: kauneudellinen
Yhdyssanat[muokkaa]
kauneudenkaipuu, kauneudentaju, kauneusaisti, kauneusarvo, kauneusihanne, kauneuskilpailu, kauneuskuningatar, kauneusleikkaus, kauneusnaamio, kauneuspilkku, kauneussalonki, kauneusuni, kauneusvirhe, naiskauneus
Idiomit[muokkaa]
- kauneus on katsojan silmässä