kaunis

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kaunis (41) (komparatiivi kauniimpi, superlatiivi kaunein) (taivutus[luo])

  1. havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa.
    Tähtitaivas on syksyllä kaunis.
  2. (säästä) sateeton, pilvetön
    Odotettavissa kaunista säätä koko maassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑu̯nis/
  • tavutus: kau‧nis

Etymologia[muokkaa]

  • germaaninen *skauniz, sukulaissanoja saksan schön, ruotsin skön ja englannin sheen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuvankaunis, muotokaunis

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaunis Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kaunis (gen kauni, part kaunist)

  1. kaunis
    kaunis naine – kaunis nainen

Taivutus[muokkaa]

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kaunis kaunid
Genetiivi kauni kauniste
kaunite
Partitiivi kaunist kauneid
Illatiivi kaunisse kaunistesse
kaunitesse
kauneisse
Vertailu[muokkaa]
  • komparatiivi kaunim
  • superlatiivi kõige kaunim ja kauneim

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

kaunis

  1. aika, melko, jokseenkin (syn üsna)
    kaunis palju – aika paljon

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kaunis [1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaunis Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)