katolinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

katolinen (38) (komparatiivi katolisempi, superlatiivi katolisin) (taivutus [luo])

  1. yleinen, yhteinen
    Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. (Nikean uskontunnus)
  2. suurimman kristillisen kirkkokunnan, katolisen kirkon, oppia noudattava tai kyseiseen kirkkoon kuuluva
    Katolinen kirkko
    Katoliset papit eivät saa mennä naimisiin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑt̪oˌlinen/
  • tavutus: ka‧to‧li‧nen

Etymologia[muokkaa]

-nen-johtimella latinan sanasta catholicus < kreikan καθολικός (katholikós) 'yleinen'

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

katolinen (38)

  1. katolilainen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katolinen katoliset
genetiivi katolisen katolisten
katolisien
partitiivi katolista katolisia
akkusatiivi katolinen;
katolisen
katoliset
sisäpaikallissijat
inessiivi katolisessa katolisissa
elatiivi katolisesta katolisista
illatiivi katoliseen katolisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katolisella katolisilla
ablatiivi katoliselta katolisilta
allatiivi katoliselle katolisille
muut sijamuodot
essiivi katolisena
(katolisna)
katolisina
translatiivi katoliseksi katolisiksi
abessiivi katolisetta katolisitta
instruktiivi katolisin
komitatiivi katolisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katolise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katolis-

Aiheesta muualla[muokkaa]