kanto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kanto

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kanto (1-J)

  1. tyvestä kaadetun tai kaatuneen puun tynkä, puunkanto
    Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
    ottaa kantoon

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kannonnosto, kannonpää, kantohinta, kantopiiri, kantopommi, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantotaso, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto

Idiomit[muokkaa]

  • olla kantona kaskessa
olla ongelmakohta tai este jollekin

Substantiivi[muokkaa]

kanto (1-J)

  1. kantamisen toteutus
    Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

akankanto, ennakonkanto, hankikanto, jälkikanto, kantoaalto, kantoaika, kantohihna, kantojuhta, kantokahva, kantokerros, kantokori, kantokotelo, kantokuorma, kantokyky, kantolaukku, kantoliina, kantomatka, kantomies, kantopaarit, kantopiiri, kantoraketti, kantoryhmä, kantosiipi, kantosiipialus, kantotaso, kantotuoli, kantovesi, kantoväline laatikkoonkanto, luukkuunkanto, rästikanto, tullinkanto, vedenkanto, veronkanto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kanto Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kanto

  1. laulu

Etymologia[muokkaa]

Kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o

(kant+o ← kant+i)

Liittyvät sanat[muokkaa]