kanto

Suomi

[1] Puunkanto

Substantiivi

kanto (1-J)

1. tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkanto

   Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.

   Monesti tuulenkaadot keikahtavat kantoineen kaikkineen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑnt̪o/
• tavutus: kan‧to

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Sillä on vastineita pohjoissaamessa (guoddo), ersässä (kando) ja mokšassa (kando). Se saattaa olla yhteistä alkuperää kanta-sanan kanssa.

Käännökset

1. tyvestä kaadetun tai kaatuneen puun tynkä

ainu: ekayni englanti: stump espanja: tocón m. hollanti: stomp italia: ceppo m. japani: 切り株 (kirikabu) katalaani: soca f. kroatia: panj m.

ranska: souche f. ruotsi: stubbe saksa: Baumstumpf m. tšekki: pařez ukraina: пень m., пеньок m. unkari: fatönk, tőke venäjä: пень m. viro: känd

Liittyvät sanat

kanta, tuulenkaato

Johdokset

• adjektiivit: kantoinen
• substantiivit: kannikko

Yhdyssanat

kannonnosto, kannonnokka, kannonpää, kantohinta, kantojyrsin, kantopelto, kantopiiri, kantopommi, kantopuu, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto

Idiomit

• olla kantona kaskessa
  1. olla ongelmakohta tai este jonkin suhteen

Substantiivi

kanto (1-J)

1. kantamisen toteutus

   Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.

   ottaa kantoon

Etymologia

• verbi kantaa + johdin -o

Käännökset

1. kantamisen toteutus

viro: kandmine; sissenõudmine (esim. veron)

Liittyvät sanat

• kantaja
• kantama
• kantaminen
• kantava

Yhdyssanat

• akankanto, ennakonkanto, eukonkanto, hankikanto, jälkikanto, kantoaalto, kantoaika, kantohihna, kantojuhta, kantokahva, kantokerros, kantokori, kantokotelo, kantokuorma, kantokyky, kantokykyluokka, kantolaukku, kantoliina, kantomatka, kantomies, kantopaarit, kantopiiri, kantoraketti, kantoryhmä, kantosiipi, kantosiipialus, kantotaso, kantotuoli, kantovesi, kantoväline, laatikkoonkanto, luukkuunkanto, rästikanto, tullinkanto, vedenkanto, veronkanto

Aiheesta muualla

• kanto Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

kanto

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (yleiskieltä) kantoi

Esperanto

Substantiivi

kanto

1. laulu

Etymologia

• kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o

(kant+o ← kant+i)

Liittyvät sanat

• kantado