kantava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kantava (10) (komparatiivi kantavampi, superlatiivi kantavin) (taivutus[luo])
- sellainen mikä kantaa jotakin
- kantava palkki
- kantava ajatus
- raskaana oleva (eläimistä, esim. koirasta), gravidi
Etymologia
[muokkaa]- 1. partisiippi verbistä kantaa akt.
Käännökset
[muokkaa]2. raskaana oleva
|
Ks. gravidi |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kantava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kantaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kantava | kantavat |
| genetiivi | kantavan | kantavien (kantavain) |
| partitiivi | kantavaa | kantavia |
| akkusatiivi | kantava; kantavan |
kantavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kantavassa | kantavissa |
| elatiivi | kantavasta | kantavista |
| illatiivi | kantavaan | kantaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kantavalla | kantavilla |
| ablatiivi | kantavalta | kantavilta |
| allatiivi | kantavalle | kantaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kantavana | kantavina |
| translatiivi | kantavaksi | kantaviksi |
| abessiivi | kantavatta | kantavitta |
| instruktiivi | – | kantavin |
| komitatiivi | – | kantavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kantava- | |
| vahva vartalo | kantava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |