kannel

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kannel
Wikipedia
Katso artikkeli Kantele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannel (49-J)

  1. 5–40-kielinen, puurunkoinen kielisoitin, jota soitetaan näppäilemällä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝nːe̞l]

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannel
kantele
kantelet
kanteleet
genetiivi kantelen
kanteleen
kannelten
kantelien
kanteleiden
kanteleitten
partitiivi kannelta
kanteletta
kantelia
kanteleita
akkusatiivi –; –
sisäpaikallissijat
inessiivi kantelessa
kanteleessa
kantelissa
kanteleissa
elatiivi kantelesta
kanteleesta
kantelista
kanteleista
illatiivi kanteleen
kanteleeseen
kanteliin
kanteleisiin
kanteleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantelella
kanteleella
kantelilla
kanteleilla
ablatiivi kantelelta
kanteleelta
kantelilta
kanteleilta
allatiivi kantelelle
kanteleelle
kantelille
kanteleille
muut sijamuodot
essiivi kantelena
kanteleena
(kannelna)
kantelina
kanteleina
translatiivi kanteleksi
kanteleeksi
kanteliksi
kanteleiksi
abessiivi kanteletta
kanteleetta
kantelitta
kanteleitta
instruktiivi kantelin
kantelein
komitatiivi kanteleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jouhikannel, konserttikannel, tuulikannel, virsikannel

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kannel Kielitoimiston sanakirjassa

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kannel (gen kandle, part kannelt)

  1. kannel, kantele

Taivutus[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kannel Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa
  • kannel sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"