kantele
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- rinnakkaismuoto sanasta kannel
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnt̪eleˣ/, [ˈkɑ̝n̪t̪e̞le̞]
- tavutus: kan‧te‧le
Taivutus[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kantele Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
kantele
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kannella
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kannella
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kannella
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kantele (monikko kanteles)
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kantele yl. (3) (yks. määr. kantelen [luo], mon. epämäär. kanteler [luo], mon. määr. kantelerna [luo])
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kantele Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 49. taivutustyypin sanat
- Suomen sanojen rinnakkaismuodot
- Suomen kielen kolmitavuiset sanat
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Englannin sanat
- Englannin kielen substantiivit
- Englannin kielen soittimet
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Ruotsin kielen soittimet