kantele

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kantele
Wikipedia
Katso artikkeli Kantele Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Moderni konserttikantele

Substantiivi[muokkaa]

kantele (49-J)

  1. rinnakkaismuoto sanasta kannel

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝n̪t̪e̞le̞]

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kannel
kantele
kantelet
kanteleet
genetiivi kantelen
kanteleen
kannelten
kantelien
kanteleiden
kanteleitten
partitiivi kannelta
kanteletta
kantelia
kanteleita
akkusatiivi kannel
kantele;
kantelen
kanteleen
kantelet
kanteleet
sisäpaikallissijat
inessiivi kantelessa
kanteleessa
kantelissa
kanteleissa
elatiivi kantelesta
kanteleesta
kantelista
kanteleista
illatiivi kanteleen
kanteleeseen
kanteliin
kanteleisiin
kanteleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantelella
kanteleella
kantelilla
kanteleilla
ablatiivi kantelelta
kanteleelta
kantelilta
kanteleilta
allatiivi kantelelle
kanteleelle
kantelille
kanteleille
muut sijamuodot
essiivi kantelena
kanteleena
(kannelna)
kantelina
kanteleina
translatiivi kanteleksi
kanteleeksi
kanteliksi
kanteleiksi
abessiivi kanteletta
kanteleetta
kantelitta
kanteleitta
instruktiivi kantelin
kantelein
komitatiivi kanteleine-
+ omistusliite


Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jouhikantele, tuulikantele, virsikantele

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kantele Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

kantele

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kannella
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kannella
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kannella

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantele (monikko kanteles)

  1. kannel

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantele (3) (yks. määr. kantelen, mon. epämäär. kanteler, mon. määr. kantelerna)

  1. kannel