Siirry sisältöön

kani

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kani

Suomi

[muokkaa]
Kani
Kani
Kani

Substantiivi

[muokkaa]

kani (5)

  1. kaniini
  2. kaniinin muokattu nahka eli turkis
  3. (slangia) panttilainaamo
    Vein kelloni kaniin.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑ.ni/
  • tavutus: ka‧ni

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kani kanit
genetiivi kanin kanien
(kanein)
partitiivi kania kaneja
akkusatiivi kani;
kanin 		kanit
sisäpaikallissijat
inessiivi kanissa kaneissa
elatiivi kanista kaneista
illatiivi kaniin kaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanilla kaneilla
ablatiivi kanilta kaneilta
allatiivi kanille kaneille
muut sijamuodot
essiivi kanina kaneina
translatiivi kaniksi kaneiksi
abessiivi kanitta kaneitta
instruktiivi – kanein
komitatiivi – kaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		-

Etymologia

[muokkaa]

panttilainaamo-merkitys venäjän kielestä, sana кон ('uhkapelin pankki', 'pelin osapuoli') < ilmaus "поставить на кон" ("panna likoon")

Käännökset

[muokkaa]
1. jäniseläin

Ks. kaniini

2. turkis
3. panttilainaamo

Ks. panttilainaamo

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

citykani, kanikonttori, kanikoppi, kaniturkki, sähkökani

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kani Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kani ja kani. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkelit 777, 1612 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kiribati

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

kani

  1. haluta

Kroaatti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kani

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta kana
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta kana

Verbi

[muokkaa]

kani

  1. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan preesens verbistä kaniti
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoona verbistä kaniti
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kani&oldid=4633725”