pupu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pupu (1)[1]

  1. (lasten kieli) erityisesti lasten käyttämä hellittelynimi kaniinille tai jänikselle

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpupu/
  • tavutus: pu‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pupu puput
genetiivi pupun pupujen
partitiivi pupua pupuja
akkusatiivi pupu;
pupun
puput
sisäpaikallissijat
inessiivi pupussa pupuissa
elatiivi pupusta pupuista
illatiivi pupuun pupuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pupulla pupuilla
ablatiivi pupulta pupuilta
allatiivi pupulle pupuille
muut sijamuodot
essiivi pupuna pupuina
translatiivi pupuksi pupuiksi
abessiivi puputta pupuitta
instruktiivi pupuin
komitatiivi pupuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pupu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • tulla / mennä pupu pöksyyn – olla uskaltamatta tehdä jotain, jänistää

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pupu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1