kaniini
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kaniini (6)
- jänisten heimon nisäkäs (Oryctolagus cuniculus), jolla on kaksi alalajia
- Helsingin seudulle on muotoutumassa kanta villiintyneistä lemmikkeinä pidetyistä ja luontoon lasketuista kaniineista.
- Kaniini synnyttää karvattomia poikasia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑ.niː.ni/
- tavutus: ka‧nii‧ni
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaniini | kaniinit |
| genetiivi | kaniinin | kaniinien kaniineiden kaniineitten |
| partitiivi | kaniinia | kaniineita kaniineja |
| akkusatiivi | kaniini; kaniinin |
kaniinit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaniinissa | kaniineissa |
| elatiivi | kaniinista | kaniineista |
| illatiivi | kaniiniin | kaniineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaniinilla | kaniineilla |
| ablatiivi | kaniinilta | kaniineilta |
| allatiivi | kaniinille | kaniineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaniinina | kaniineina |
| translatiivi | kaniiniksi | kaniineiksi |
| abessiivi | kaniinitta | kaniineitta |
| instruktiivi | – | kaniinein |
| komitatiivi | – | kaniineine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaniini- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< ruotsi < ranska[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Oryctolagus cuniculus
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaniini Kielitoimiston sanakirjassa
- kaniini Tieteen termipankissa
- Artikkeli 777 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.