kampitus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kampitus (39)

  1. kampittaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑmpit̪us/
  • tavutus: kam‧pi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kampitus kampitukset
genetiivi kampituksen kampitusten
kampituksien
partitiivi kampitusta kampituksia
akkusatiivi kampitus;
kampituksen
kampitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kampituksessa kampituksissa
elatiivi kampituksesta kampituksista
illatiivi kampitukseen kampituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kampituksella kampituksilla
ablatiivi kampitukselta kampituksilta
allatiivi kampitukselle kampituksille
muut sijamuodot
essiivi kampituksena kampituksina
translatiivi kampitukseksi kampituksiksi
abessiivi kampituksetta kampituksitta
instruktiivi kampituksin
komitatiivi kampituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kampitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kampitus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kampittaa (kampit- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]