kampittaa

Suomi

Verbi

kampittaa (53-C) (taivutus[luo])

1. kaataa, saada kaatumaan, kumota (myös kuvaannollisesti)
2. (urheilu) tehdä kampitus

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑmpit̪ːɑːˣ/
• tavutus: kam‧pit‧taa

Etymologia

• substantiivi kamppi (heikko vokaalivartalo kampi- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. kaataa, kumota

englanti: trip

ruotsi: fälla

2. tehdä kampitus

englanti: trip

ruotsi: begå en tripping

Liittyvät sanat

• kampata

Johdokset

• substantiivit: kampittaminen, kampitus

Aiheesta muualla

• kampittaa Kielitoimiston sanakirjassa