fälla

Ruotsi

Substantiivi

fälla yl. (1) (yks. määr. fällan [luo], mon. epämäär. fällor [luo], mon. määr. fällorna [luo])

1. ansa, sadin, loukku

Liittyvät sanat

• musfälla, råttfälla

Verbi

fälla (2)

1. kaataa
2. pudottaa
3. langettaa tuomio
4. (kemia) saostaa

Taivutus

Taivutus – fälla
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	fäller	fälls, fälles
imperfekti	fällde	fälldes
supiini	fällt	fällts
imperatiivi	fäll	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: fälla
• passiivin infinitiivi: fällas
• aktiivin part. prees: fällande
• passiivin part. prees: fällandes
• part. perf.: yl. fälld, n. fällt, määr./mon. fällda

Aiheesta muualla

• fälla Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)