pudottaa

Suomi

Mies pudottaa [1] kiekon

Verbi

pudottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. aiheuttaa jonkin putoaminen

   Pudotin pallon maahan.

2. aiheuttaa jonkin määrän tai arvon aleneminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpudot̪ːɑːˣ/
• tavutus: pu‧dot‧taa

Etymologia

• kausatiivijohdos verbistä pudota ((heikko) konsonanttivartalo pudot- + pääte -taa)

Käännökset

1. aiheuttaa tietoisesti jonkin putoaminen

englanti: drop ido: faligar kroatia: ispustiti kurdi: avetin, li erdxistin mari: vošaš (-em)

puola: upuścić, zrzucić ranska: laisser tomber, faire tomber thai: ตก turkki: düşürmek viro: kukkutama (lasta), maha pillama

Liittyvät sanat

• varistaa

Johdokset

• substantiivit: pudottaminen, pudotus
• verbit: frekventatiivinen pudotella, refleksiivinen pudottautua

Aiheesta muualla

• pudottaa Kielitoimiston sanakirjassa