varistaa

Suomi

Verbi

varistaa (53) (taivutus[luo])

1. pudottaa

   varistaa lehtensä

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrist̪ɑːˣ/
• tavutus: va‧ris‧taa

Etymologia

• verbi varista (konsonanttivartalo varis- + pääte -taa)

Liittyvät sanat

• varista

Johdokset

• substantiivit: variseminen, varistaminen, variste, varistus
• verbit: varistella

Aiheesta muualla

• varistaa Kielitoimiston sanakirjassa