sadin
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- pienten eläinten loukkupyydys
- Loukuissa on yksi tai useampia kansipuita, jotka viritetään koholle, ja tav. vastaava määrä kynnyspuita, joille kansipuut putoavat, kun eläin koskee virityslaitteeseen. Liskussa on yksi kansipuu, satimessa useampia. (Pieni tietosanakirja)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsɑdin/
- tavutus: sa‧din
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sadin | satimet |
| genetiivi | satimen | satimien sadinten |
| partitiivi | sadinta | satimia |
| akkusatiivi | sadin; satimen |
satimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | satimessa | satimissa |
| elatiivi | satimesta | satimista |
| illatiivi | satimeen | satimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | satimella | satimilla |
| ablatiivi | satimelta | satimilta |
| allatiivi | satimelle | satimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | satimena (sadinna) |
satimina |
| translatiivi | satimeksi | satimiksi |
| abessiivi | satimetta | satimitta |
| instruktiivi | – | satimin |
| komitatiivi | – | satimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | satime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sadin- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta sataa 'pudota, laskeutua'[1]
Idiomit[muokkaa]
- joutua satimeen – joutua kiinni
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sadin Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 340. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.