kumota

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kumota (74) (taivutus[luo])

  1. kaataa
  2. saattaa pois voimasta, tehdä pätemättömäksi (voimaansaatettu asia)
  3. osoittaa vääräksi, osoittaa paikkansa pitämättömäksi
    Moni tieteen teoria on kumottu ajan saatossa.
  4. (arkikieltä) juoda (alkoholia)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkumot̪ɑˣ/
  • tavutus: ku‧mo‧ta

Etymologia[muokkaa]

sanan kumo- vartalosta kumo-- ja suffiksista -ta[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kumota Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 330 Supistumaverbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.