kampittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kampittaminen (38)
- teonnimi verbistä kampittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kampittaminen | kampittamiset |
| genetiivi | kampittamisen | kampittamisten kampittamisien |
| partitiivi | kampittamista | kampittamisia |
| akkusatiivi | kampittaminen; kampittamisen |
kampittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kampittamisessa | kampittamisissa |
| elatiivi | kampittamisesta | kampittamisista |
| illatiivi | kampittamiseen | kampittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kampittamisella | kampittamisilla |
| ablatiivi | kampittamiselta | kampittamisilta |
| allatiivi | kampittamiselle | kampittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kampittamisena (kampittamisna) |
kampittamisina |
| translatiivi | kampittamiseksi | kampittamisiksi |
| abessiivi | kampittamisetta | kampittamisitta |
| instruktiivi | – | kampittamisin |
| komitatiivi | – | kampittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kampittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kampittamis- | |