jonotus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

jonotus (39)

  1. jonottamisen toteutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈjonot̪us/
  • tavutus: jo‧no‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jonotus jonotukset
genetiivi jonotuksen jonotusten
jonotuksien
partitiivi jonotusta jonotuksia
akkusatiivi jonotus;
jonotuksen
jonotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi jonotuksessa jonotuksissa
elatiivi jonotuksesta jonotuksista
illatiivi jonotukseen jonotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jonotuksella jonotuksilla
ablatiivi jonotukselta jonotuksilta
allatiivi jonotukselle jonotuksille
muut sijamuodot
essiivi jonotuksena jonotuksina
translatiivi jonotukseksi jonotuksiksi
abessiivi jonotuksetta jonotuksitta
instruktiivi jonotuksin
komitatiivi jonotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jonotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
jonotus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä jonottaa (jonot- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

jonotuslappu, jonotuslippu, jonotuslista, jonotusnumero, jonotuspuhelin, jonotusääni

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • jonotus Kielitoimiston sanakirjassa